*

selvennyksiä

Maaliskuu 1917. Helsinki nukkui, kun keisari menetti valtansa

 

 

Mitä Helsingissä tiedettiin Pietarin päivistä

14.3 Kaikissa porvarillisissa lehdissä Helsingin Sanomissa, Uudessa Suomettaressa ja Hufvudstadsbledissa oli tarkoitus käsitellä Pietarin mullistusta, mutta sensuuri esti. Kaikki sijoittivat uutisen pääuutispaikalle, jolla oli vakituinen nimi. US:ssä oli puolentoista palstan kokoinen uutispalsta Uutisia Helsingistä; HS tuhlasi otsikolla Helsingissä palstan kolmanneksen ja Hbl Nyheter för dagen kaksikolmasosa palstaa.

Uusi Suometar julkaisi vielä, kuten Risto Volanen toteaa lisälehdenkin, mutta luulen että sitä ei jaettu, vaikka sen alussa oli kaikkivoimaiset kirjaimet ( S H), sensuurin hyväksymä. Joka tapauksessa oli kunniakasta, että Suometar sentään yritti.

Vasta kaksi päivää myöhemmin perjantaina 16. maaliskuuta lehdet saivat kertoa suuresta mullistuksesta, mutta ei omatoimisesti vaan sotilasviranomaisten tiedotuksia julkaisemalla, kuten Samu Nyström toteaa juhlakirjassa Suomi 1917. ( Muu tässä kirjoituksessa on sekä tietojen että tulkinnan osalta on, kuten yleensäkin, omaani).

On luultavaa, että sotilasviranomaiset eivät luottaneet sensoreihin, jotka sentään olivat suomalaisia. Jälkipolvi ja tutkimuskin pitää heidän työtään halveksittavana eivätkä ymmärrä, että sensuuri tässäkin teki palveluksen yleisölle. He sallivat lehtiin jäävän joskus jopa puolen sivun laajuisen tyhjän tilan. Lukija saattoi päätellä, mikä asia oli ollut liian arka julkaistavaksi.

Huhujen vallassa olevassa kaupungissa aistittiin , että jotain poikkeuksellista oli tapahtumassa. Siitä myös viranomaiset pitivät osaltaan huolen. Suomen virallisessa lehdessä, jota julkaistiin kolmella kielellä, oli 13. maaliskuuta lyhyt tiedotus. Siinä Viaporin komendantti julisti linnoitusalueen piiritystilaan. On huomattava, että alue oli paljon Suomenlinnaa suurempi ja käsitti Helsingin, Espoon Sipoon ja nykyisen Vantaan: Helsingin maalaiskunta Helsinge. Kommendantti oli varovainen mies ja sanoo teon johtuvan Itämeren laivaston, jonka komentopaikka oli Helsingissä, ylipäällkön kenraali Nepeninin käskystä. Työmies julkaisi sen 14.3., ja ehkä juuri siksi se ei halunnut revitellä kuulemillaan uutisilla. Helsingin Sanomat ja Uusi Suometar julkaisivat virallisen lehden uutisen 15.3. varustettuna tietenkin painoluvalla eli nimikirjaimilla SH, kuten kaikki muutkin jutut aina tehtiin mahdollisten korjausten jälkeen. Tällä välin oli Viaporin kommendantti, kenraaliluutnantti Pashtshenko julkaissut omat kommenttinsa. Kommendantti ilmoitti rauhoittaen, ”että piiritystilan julistamisesta ei aiheudu mitään muutoksia väestön jokapäiväisessä elämässä eikä sen näin ollen pidä vaikuttaa hälyttävästi eikä herättää levottomuutta.” Tuo lausunto oli ilmeisesti annettu STTn välityksellä, minkä Helsingin Sanomat Ja Hufvudstadsbladet mainitsee, Uusi Suometar ei. HS oli halunnut vielä tarkentaa asiaa muun Helsingin osalta soittamalla poliisilaitokselle. Poliisi ilmoitti, ettei se ollut saanut Viaporin piiritystilan johdosta mitään yksityiskohtaisia määräyksiä. Yleisiä ei siis kielletty ja loppuun pistettiin täysin toteutumaton toive: Elämä kaupungissa saa siis jatkua entiseen tapaan. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Olet siis lukenut sadan vuoden takaisia sanomalehtiä näiltä maailmanhistoriallisilta päiviltä. On mielenkiintoista, miten Suomen kansa sai sensuurin oloissa tipoittain tietää Pietarissa puhjenneesta helmikuun vallankumouksesta.

Olin nyt keskiviikkoiltana 15.3. Paasikivi-Seurassa, jossa esiteltiin kolme tähän aihepiiriin liittyvää teosta: Martti Häikiön "Suomen leijona. Svinhufvud itsenäisyysmiehenä", Seppo Hentilän ja Marjaliisa Hentilän "Saksalainen Suomi 1918" ja Risto Volasen "Suomen synty ja kuohuva Eurooppa". Tekijät olivat paikalla. Asioista käytiin mielenkiintoinen keskustelu, johon varmaan vielä palaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset