selvennyksiä

Marraskuun 15. päivä 1917 Suuomi irrottautui Venäjästä

 

 

Marraskuun 15. päivän päätös ja Alkion sillanrakennus

 

Lokakuun vallankumous, oikeammin vallankaappaus marraskuun 7. päivänä 1917 muutti tilanteen täydellisesti. Siihen saakka varovaiset porvaripuolueiden johtajat halusivat nyt päästä eroon anarkian tilaan ajautuneesta Venäjästä. Senaatin puheenjohtaja E. N. Setälä sai tiedon kumouksesta puhelimitse kenraalikuvernöörin apulaiselta paroni Korffilta, joka kehotti toimimaan omalla vastuulla. Setälä hälytti välittömästi eduskunnan. Sen puhemiehet kokoontuivat neuvotteluun. Jo illan kokouksessa syntyi esitys korkeimman vallan siirtämisestä Suomeen.

Sen mukaan oli syntynyt 1772 hallitusmuodon 38. pykälää vastaava tilanne: hallitsijasuvun sammuttua oli säätyjen valittava uusi hallitsija. Puhemiehistö päättikin esittää, että valta siirtyisi toistaiseksi kolmijäseniselle valtionhoitajakunnalle, aivan Ruotsin ajan tapaan.

Tutkimus ei ole ymmärtänyt sitä onnellista sattumaa, että kumous sattui keskellä viikkoa ja kaiken lisäksi eduskunta oli ollut marraskuun alusta hälytystilassa odottamassa esitystä Suomen ja Venäjän suhteiden kehityksestä. Ja niin eduskunta kokoontui jo keskiviikkona, mikä ei ollut normaali istuntopäivä, klo kuusi illalla!

Poissa oli vain viisi edustajaa, kaikki sosialidemokraatteja, mutta heistä Gylling, Kuusinen ja Manner olivat tapaamassa paikallisia venäläisiä kumousjohtajia. Järjestäytymisasioiden jälkeen otettiin ” käsiteltäväksi seuraava ilmoitusasia eli 2. Kysymys valtionhoitajakunnan asettamisesta”. - Näin vähäeleisesti, mutta samalla diskreetisti ryhtyi eduskunta toteuttamaan Suomen eroa Venäjästä.

Sosialidemokraatit olivat saaneet tiedon esityksestä ja tuomitsivat ryhmäkokouksessaan ajatuksen valtionhoitajista. He halusivat pitää kiinni heinäluun 18. päivänä hyväksytystä valtalaista, jolla Suomi olisi tullut sisäisesti itsenäiseksi. He päättivät esittää omana esityksenään aiemmin yhdessä puolueneuvoston kanssa hyväksymänsä ns. Me vaadimme-ohjelman, joka oli kokonainen ohjelma lukuisine vaatimuksineen. Ilmeisesti he eivät olleet kertoneet tästä muille, sillä kun ryhmän toinen puheenjohtaja Jaakko Mäki oli esiintynyt heti toisena puheenvuoron käyttäjänä, ehdotti maalisliiton edustaja Kalle Lohi taukoa istuntoon, mikä tapahtuikin. Ilmeisesti tämän tunnin ja neljänneksen aikana toinen varapuhemies, maalaisliiton Santeri Alkio huomattuaan mahdottomaksi saada läpi valtionhoitajakuntaa teki kompromissiehdotuksen. Päätöslauselman perusteeksi hän esitti, että korkein valta on siirtynyt eduskunnalle. Ja tuon vallan perusteella heinäkuinen valtalaki julistettaisiin tästä päivästä voimaan astuvaksi. Näin siitä huolimatta, että ”se oli jo hieman myöhästynyt (se on vanhentunut SV), mutta oli välttämätöntä suuremman (se on sosialistien) kannatuksen saamiselle.” Alkion toiminnassa voi nähdä sovittelunhalua, mutta myös tuuliviirimäisyyttä, josta maalaisliittoa kummaltakin laidalta moitittiin; ehkä myös epäitsenäisyyttä ja halua mukautua, olla samaa mieltä keskustelukumppanin kanssa. On huomattava, että vasta lokakuun alun hajotusvaaleissa maalaisliitto kasvoi tasavahvuiseksi puolueeksi porvaripuolueiden kanssa.

Valtionhoitajavaalia ei voimaan

Puhemies Johannes Lundson oli aivan uusi edustaja, jonka äänen takaa saattaa ”kuulla” ensimmäisen varapuhemiehen oikeiston Lauri Ingmanin äänen silloinkin, kun tämä ei johtanut puhetta. Puhemies esitti luonnollisesti, että ensin äänestettäisiin Mäen ja Alkion ehdotusten välillä ja voittanut laitettaisiin vastaehdotukseksi puhemiehistön ehdotukselle. Oikeisto ei hyväksynyt valtalakilinjaa missään muodossa, eikä pitänyt sitä edes lain mukaisena, vaan pitäytyi puhemiehistön ehdotuksessa - ja äänesti sosialistien ehdotusta, joka hyväksyttiin seuraavana päivänä 9.11. istuntoa klo 12 jatkettaessa äänin 135-58. Maalaisliitto oli laitettu nyt temppelin harjalle. Se ei voinut äänestää Me vaadimme-julistusta valtalain hyväksymiseen olihan se lisäksi esityksenä muotopuoli. Sen oli palattava valtionhoitajakuntaan, mikä tuli eduskunnan päätökseksi äänin 106-80. Kun poissa oli vain yksi (sairauden takia pois jäävä) sosialidemokraatti, niin vain yksi porvarillisista oli jättänyt äänestämättä, mutta sosialidemokraateista kokonaista 11.

Mainittakoon että myöhemmin erään radiolle tekemäni vappuohjelman mukaan pari kolme sosialidemokraatista kansanedustajaa tuomittiin muutaman vuoden vankeusrangaistukseen vain tämän äänestyksen ollessa syyteluettelossa. Ensimmäinen varapuhemies Lauri Ingmania ja muita oikeistolaisia ei luonnollisesti edes syytetty!

 

Mutta puhemiehen vaalista ei tullut mitään, kun oikeiston äänestystaktikointiin, suuttunut maalaisliitto kieltäytyi ottamasta osaa valtionhoitajien vaaliin. Lopulta puhemiehen menettely olla ottamatta ed. Lohen esitystä valtionhoitajain asettamisen perumisesta ja siirtymisestä valtalakilinjalle päätettiin lähettää perustuslakivaliokuntaan. Kun sitä ei edes vielä valittu, olisi päätöksen toteutuminen siirtynyt ja lopulta maalaisliiton ja sosialistien voimin estynyt. Ajankohdan poikkeuksellisuutta kuvaa se, että kun lokaan vallankumouksen jälkeisessä tilanteessa ei ollut tunnustettua korkeimman valtiovallan haltijaa, eikä siis valtiopäivien avaajaa, niin eduskunta totesi, että 13. päivää marraskuuta on pidettävä eduskunnan avajaispäivänä.

Oli syntynyt siis pattitilanne, josta oli vaikea päästä eteenpäin. Oikeisto ei hyväksynyt valtalakia edes periaatteena, koska se merkitsi eduskuntavaltaisuutta, ja vasemmisto ei halunnut luopua tästä ”kansanvallan peruslaista” ”kolmen kuninkaan asettamiseen”. Vallankumouksellinen keskusneuvosto, jonka synnystä ei ole tarkkaa selvyyttä, julisti samaan aikaa yleislakon, suurlakon.

Kohti marraskuun 15. päivän päätöstä

Maalaisliittolaiset olivat kysyneet sosialidemokraattiselta kansanedustaja Evert Huttuselta, miten ryhmän kanta saataisiin ilmi. Huttunen oli kehottanut kääntymään kirjelmällä, jonka maalaisliiton ryhmä 14.11. lähetti.

Se lähti heinäkuisen valtalain, jolla Suomi olisi tullut sisäisesti itsenäiseksi, uudelleenherättämisestä, mutta niin, että se astuisi voimaan vasta marraskuun julkaisupäivästä eli promulgoinnista. On syytä siteerata tämä ratkaiseva esitys kokonaisuudessaan, varsinkin kun sitä myöhemmin muunneltiin.

”1. Koska maalaisliiton eduskuntaryhmä on ehdottomasti sillä kannalla, että valtalain julkaiseminen nyt merkitsee sitä, että se astuu voimaan ja vaikutukseen vasta julkaisupäivästä, kysytään suostuuko Sosialidemokraattinen Eduskuntaryhmä yhtymään tähän selitykseen, jos valtalaki tulee voimaansaatetuksi?

2. Maalaisliiton Eduskuntaryhmä on kokonaisuudessaan edelleen sitä mieltä, että valtalaki olisi voimaan saatettava. Mutta koska oikeiston taholta on ilmoitettu, ettei siellä haluta olla sen jälkeen mukana hallituksen muodostamisessa, kysytään: suostuuko Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä heti olemaan mukana maalaisliittolaisten ja mahdollisesti radikaalisten itsenäisyysmiesten kanssa muodostamassa hallitusta valtalain periaatteiden mukaan.”

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kokoontui 14.11. klo 10 illalla toiseen kokoukseen päivän aikana. Vallankumouksellisen keskusneuvoston ehdotus vastaukseksi alkoi oloja kuvaten uusin sävelin:ryhmän olisi syytä ilmottaa, että kun ryhmän alotteet ja vaatimukset eduskunnassa eivät ole johtaneet mihinkään tulokseen, on Suomen järjestynyt työväki nyt itse ottanut ajaakseen nämä vaatimukset.” Tämä kuvaa hyvin juuri alkaneen suurlakon ilmapiiriä, joka on nähty esivallankumouksellisena vaiheena. Wiik kirjoitti seuraavana päivänä päiväkirjaansa, että neuvoston ehdotuksen hyväksyminen olisi ollut valtti konservatiivisille maalaisliittolaisille. Hänen mukaansa neuvoston päätös oli vallankaappaus.

Valpas esitti oman vastaehdotuksensa, joka voitti valiokunnan esityksen 54 äänellä 13 ääntä vastaan (16 pidättyi). Uptonin mukaan ”Valppaan mutkikkaanpuoleisen ehdotuksen tarkoituksena oli antaa maalaisliitolle merkki siitä, että SDP oli kiinnostunut sopimuksesta heidän kanssaan .” Minusta vastaus ei ollut vain myönteinen vaan jopa peräänantava, koska siinä ei ollut sanaakaan valtalaista.

1. Jos maalaisliittolaisen eduskuntaryhmän puolelta tehdään eduskunnassa ehdotuksia, jotka tarkoittavat hallitsijalle ennen kuuluneen vallan siirtämistä eduskunnalle, tulemme äänestämään sellaisten ehdotusten puolesta.

2. Hallituksen muodostamiskysymyksestä emme katso voivamme vielä tällä kertaa päättää. Tämä vastaus avasi umpisolmun, mutta antoi maalaisliitolle kahden kysymyksen haltijana ratkaisun avaimet. Niiden avulla se saattoi peluuttaa vastapuolia kumppania valitessaan.

Olisi ollut luonnollista että voittaneen kannan edustajat olisivat jatkaneet ja muodostaneet yhdessä hallituksen. Mutta vallankumouksellisen suurlakon aikana sosialidemokraattien oli ylläpidettävä epärealistista punaisen senaatin ajatusta - joko parlamenttiteitse tai vallanoton kautta.

Tuon ryhmän päätöksen merkittävyyttä ei voi riittävästi arvostaa. Hannu Soikkasen mukaan päätös merkitsi korkeimman vallan kysymyksen irrottamista muista Me vaadimme-julistuksen asioista ja tapahtui vastoin vallankumousneuvoston kantaa.

Keskusneuvoston vallasta irtautumista voikin pitää vallankumouksellisen hankkeen katkaisemisena. Ryhmä otti takaisin sille kuuluvan parlamentaarisen vallan ja rakensi omalta osaltaan kompromissia keskustan kanssa vielä kerran, kunnes suurlakon väkivallan teot veivät sovinnolta lopullisesti pohjan pois. Ryhmän päätös vahvistaa myös käsitystä Valppaan roolista kumouksellisen liikehdinnän jarruttajana.

Mutta maalaisliiton esitys muuttui seuraavana päivänä eli 15.11., minkä vain Anthony F. Upton on huomannut. Uptonin mukaan maalaisliittolaiset havaitsivat asemansa lujittuneen. ”Koska sosialistit tukisivat jokaista eduskunnan suvereenisuuteen perustuvaa aloitetta, maalaisliittolaiset voisivat hyljätä valtalain muodollisen promulgoimisen ja yrittää saada konservatiiveilta kannatusta (uudelle) kompromissiehdotukselle.”

Samalla maalaisliiton, oikeammin Santeri Alkion ehdotuksen painopiste on muuttunut valtalakiperustalta eduskunnan suvereenisuuden yleisesti tunnustavaksi. Ero voi vaikuttaa keinotekoiselta, mutta valtalaki oli hyväksytty määräenemmistöllä ja tämä uusi esitys pelkällä yksinkertaisella enemmistöllä!, mitä tutkimus ei ole huomannut. Samalla se kuvaa Alkion sovittelun toista puolta: mukautumista tilanteisiin ja niiden hyväksikäyttöä.

Näin Alkio esitteli eduskunnalle uuden tilanteen 15.11. ” Tämän kirjevaihdon (sosialidemokraattien kanssa) olemme saattaneet heti sen jälkeen, kun se oli päättynyt, myöskin porvarillisten eduskuntaryhmien tiedoksi, kehoittaen heitä yhtymään siihen, kun täällä nyt uudistetaan tai tehdään (kursivointi SV) maalaisliiton puolesta sellainen ehdotus, joka oli sosialidemokraateille myöskin tunnettu, ehdotus, jonka kautta hallitusvalta siirrettäisiin eduskunnalle.” Alkio lisäsi: ”Rohkenen siis tehdä tämän ehdotuksen sillä edellytyksellä, että se tulee saamaan eduskunnassa näin valmisteltuna yksimielisen hyväksymisen.

Kuvaavaa on, että Valpas teki ryhmässä nyt tiukkalinjaisemman esityksen kuin edellisenä päivänä. Hän näki tässä dikrektorio-ajatuksen tunnustamista ja ehdotti selkeätä muotoa: Vastaesitys olisi esitettävä siinä muodossa, että eduskunta päättää käyttää suuriruhtinaalle ennen kuulunutta valtaa; Wiikin mukaan ” heinäkuun 18. päivän lain mukaan ja sen perusteella”. Valppaan ehdotus voitti ryhmässä 68 äänellä vastaehdotuksen, jota kannatti 9 ääntä, (3 pidättyi). Varmuudeksi vielä päätettiin äänin 46-23 kannattaa maalaisliiton esitystä, jos oma ehdotus tulee hylättyä.

Kun Alkio oli siis muuttanut ehdotustaan, oli odotettua, että sosialidemokraatit jättivät eduskuntakäsittelyssä oman ehdotuksen. Sen mukaan voimassa olleitten säännösten mukaan keisarille ja suuriruhtinaalle kuulunutta valtaa käyttää eduskunta heinäkuu 18. päivän lain perusteella ja mukaan. Kun puhemies ei ottanut Kellosalmen tekemää esitystä lain vastaisena (valtalakia ei oltu vahvistettu) äänestykseen, vastakkain oli kaksi ehdotusta. Nyt ei marraskuun 9. päivän äänestysnäytelmä voinut uusiutua.

Eduskunnan puhemiehistö esitti, että kunnes valtionhoitajapäätös toteutetaan tai eduskunta toisin päättää, korkein valta annetaan senaatin talousosastolle. Vastaehdotuksena oli Alkion ehdotus, että koska valtionhoitajapäätöstä ei ole voitu toteuttaa, eduskunta itse käyttää toistaiseksi korkeinta valtaa. Alkion ehdotus voitti äänin 127 -68. Se oli valtalakirintaman viimeinen ilmaus ja sai: Kättentaputuksia ja hyvä-huutoja eduskunnasta ja lehtereiltä.

Ulko- ja puolustuspolitiikkaa koskevia rajoituksia ei nyt mainittu kuten valtalaissa, niin Suomi julistautui itse asiassa Venäjästä täysin riippumattomaksi eli itsenäiseksi. Hallituskysymyksen jättäminen avoimeksi antoi maalisliitolle mahdollisuuden ryhtyä kannattamaan porvarillista hallitusta.

Eduskunta käytti heti 16.11. aamuyön tunteina juuri ottamaansa korkeinta valtaa ja vahvisti heinäkuussa säädetyt uudet kunnallislait sekä 8-tunnin työaikalain. Alkion mukaan näin oli tehtävä, jotta voitaisiin välttää kansalaissota. Ajatus sodasta tuli helposti mieleen sosialistipuhujien kuvatessa joukkojen kumouksellisuutta, jota pikaisilla uudistuksilla hillittäisiin.

Joka tapauksessa Suomi oli marraskuun 15.päivän päätöksellä katkaissut yhteyden Venäjään ja tullut asiallisesti itsenäiseksi. Suurlakko, vallankumouksen esinäytös, voitiin lopettaa 19.11. tunnuksella: lakko loppuu, mutta vallankumous jatkuu. Suomi ei saanut punaista, vaan Svinhufvudin johtaman porvarillisen ns. itsenäisyyssenaatin, joka vahvisti itsenäisyyden julistuksellaan 4. päivänä joulukuuta 1917.

Seppo Väisänen

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän petriluosto kuva
Petri Luosto

"Setälä hälytti välittömästi eduskunnan puhemiehet neuvotteluun, ja niin syntyi hetkessä esitys korkeimman vallan siirtämisestä Suomeen. Sen mukaan oli syntynyt 1772 hallitusmuodon 38. pykälää vastaava tilanne: hallitsijasuvun sammuttua oli säätyjen valittava uusi hallitsija. Puhemiehistö päättikin esittää, että valta siirtyisi toistaiseksi kolmijäseniselle valtionhoitajakunnalle, aivan Ruotsin ajan tapaan."

Tuo pitää paikkansa, mutta on syytä huomata, että tsaari Nikolai II luopui vallasta 15.03.1917. Tämän jälkeen säätyvaltiopäivien seuraajalla eli eduskunnalla oli perustuslain mukaan tehtävänä valita Suomen uusi hallitsija. Tässä tilanteessa Venäjän duuma venäläisen sotaväen avulla toteutti Suomessa aseellisen ja perustuslain vastaisen vallankaappauksen.

Perustuslainmukainen oikeutus Suomen itsenäistymiselle oli voimassa tsaarin vallastaluopumisesta ja hänen seuraajiensa kieltäytymisestä lähtien. Toinen oikeutus Suomen itsenäistymiselle oli Suomen lakien vastainen venäläistämispolitiikka, joka osoitti, että tsaari Nikolai II ei kunnioittanut Suomessa vallitsevia lakeja.

Toimituksen poiminnat