*

selvennyksiä

Kuinka vallankumous tuli Suomeen?

 

 

 

Oletko valmis

Risto Volanen näyttää olevan tuhattaituri. Ainakin omien kirjojensa markkinoijana hän on yliveto.

Trotskia koskevan kirjoituksen yhteydessä hän lupasi tähänastiset tutkimukset torjuen:: ”Varmaan nyt on viimein paikallaan avata tapahtumien kulun kokonaiskuva nimenomaan ilman ideologisia taustoja, jotka ovat näin pitkään olleet lähtökohtana. ” Ei suomalainen historiankirjoitus ole viime vuosikymmeninä enää kovin ideologista ollut. Ja luulisin, että useimmilla on paljon heikompi ideologinen tausta kuin mitä niin Volasella kuin Lehtiselläkin on. On inhimillistä, että aina silloin kun kirjoittaa itselleen jotakin uutta, kuvittelee olevansa ensimmäinen. Olen ollut tällä harhapolulla paljon Sinua useammin.

Volanen mainosti facebookissa teostaan jopa niinkin räväkästi, että kysyi: Oletko valmis kirja Kuinka vallankumous levisi Suomeen, Ajattelin vastata, että Olen, mutta päätin hieman perustella vastaustani muussakin yhteydessä käytettyyn kysymykseen.

Ainakin minä olen vuosikymmenet puhunut siitä, että päätös lähtemisestä vallan kumouksen tielle tapahtui puolueen sääntöjen ja päätösten vastaisesti, mille kannalle luulen Volasenkin päätyneen. Enkä suinkaan ole ainoa. Tein sen kymmenisen vuotta sitten, kun Mikko Majander ja puoluesihteeri Mikael Jungner kirjoittivat laajan yliön Helsingin Sanomiin, jossa kehottivat sos.-dem. puoluetta ottamaan vihdoin syyn tapahtuneeseen ja tuomitsemaan sen. Minä sain sentään heitä kritikoivan kirjoituksen Demariin.

Kyseisen teos on Lasse Lehtisen ja Risto Volasen ”Kuinka vallankumous levisi Suomeen?”

Alkuun kirjan nimestä. Se koskee itse asiassa koko kumouksen olemusta. Kysymys on sekä oikein että väärin asetettu.

Vallankumous kyllä levisi Suomeen Venäjältä eikä niin varmaan ilman yhteyttä olisi tapahtunut. Mutta toisaalta kumouksia syntyi myöhemmin muuallakin kaukana Venäjän rajoilta. Mutta silti tohtisin sanoa, että kumous ainakaan samanlaisena levinnyt Suomeen. Ja siksi vallankumous Suomessa oli toisenlainen kuin ammattivallankumouksellisen Leninin johtama kumous. Siksi vallankumous ei Suomessa voinutkaan onneksi onnistua, vaan jäi kapinaksi. Olen määritellyt sen promootiopuheessani isänmaalle 1969, että kun Pietarissa toimittiin, niin Helsingissä vain tuumittiin.

Taustalla on tietenkin Suomen työväenliikkeen saksalaisuus ja sen kautskyläinen ideologia, jota toin esiin ohjelmissani jo silloin kun tutkimus ei ollut tätä ymmärtänyt. Sen mukaan vallankumousta ei voi sen enempää estää kuin jouduttaakaan, vaan se tulee silloin kun aika on kypsä eli kapitalismi on kylliksi kehittynyt. Mitä se ei Venäjällä taatusti ollut.

Anthony F. Upton on tämän eroavaisuuden parhaiten ymmärtänyt kaksiosaisessa teoksessaan The Finnish revolution, Suomalainen/Suomen vallankumous, joka valitettavasti on suomeksi ilmestynyt väärällä nimellä Vallankumous Suomessa. Toivottavasti tässä kirjassa ei ole kyse bolshevistisen vallankumouksen leviämisestä Suomeen. Sillä sellainen se ei missään nimessä ollut.

Muistutan vain Kansanvaltuuskunnan valtiosääntöehdotuksesta, joka rakentui sveitsiläiselle pohjalla ja oli siis ståhlbergilaista radikaalimpi ja kansanvaltaisempi ja jonka alku on nähtävissä Otto Ville Kuusisen suuressa eduskuntapuheessa 5.12. 1917. Pienenä yksityiskohtana Suomen vallankumouksesta, joka ei ole tullut missään kirjoissa esille, on se että ylivoimaisesti eniten julkisuutta punainen hallitus antoi kansakoululaitoksen uudistamiselle!!! Mitä tulee sotilaalliseen puoleen, niin keskustelimme kerran ennen Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle teosta pitkään siitä, kuinka passiivisia punaiset olivat. Heidän olisi heti pitänyt höökiä Tampereelta pohjoiseen ja ottaa haltuunsa ainakin Haapamäen asema. Sama olisi pitänyt tehdä myös Savon radalla, kuten tuore tutkimus kertoo. Ja mitä on sanottava siitä, että sotavalmisteluista vastuussa ollut Ali Aaltonen erotettiin yhden päivän kuluttua!

Pikkuisen pitää suhtautua epäilevästi tähän kumousten erilaisuuden ymmärtämiseen Risto Volasen ajankohtaiskatsauksissa facebookissa. Niissähän Volanen oikeastaan alkoi vasta tutustua alkuperäislähteisiin, vuoden 1917 osuus pohjautui olemassa oleviin tutkimuksiin, tosin merkittävin suomalaiinen tutkimus eli Eino Ketolan Kansallisen kansanvaltaan oli hänelle tuntematon. Lisäksi hän suhtautui liian vahvasti Väinö Tannerin muistelmiin, vaikka tohdin muistuttaa Tannerilla ei syksyllä 1917 ollut mitään asemaa. Näin ollen eräs keskeisimmistä henkilöistä sekä Venäjän suhteiden hoidossa että parlamentarismin puolustajana nimittäin Evert Huttunen oli Volaselle vielä kirjassa Suomen synty kuten Martti Häikölle Svinhufvud- elämäkerrassa Suomen leijona täysin tuntematon henkilö.

Protestoin Sinun postauksissa usein esiintyneeseen Suomen sosialidemokraattien ja Venäjän bolshevikien rinnastamisen ”tovereina” - ja kumppanuus Lehtisen kanssa vain lisää huolestumista.

Tähän saakka on yleensä viitattu vain etujen yhtäläisyyteen taistelussa väliaikaista hallitusta vastaan

kourallinen, on puhuttu korkeintaan yhdensuuntaisuudesta ei ole yhtäläisyysmerkkejä laitettu. Ja monta kertaa sai Lenin kehottaa ja maanitella lähtemään yritykseen, jolla helpotettiin myös Pietarin kumousta.

Jätän tällä kertaa tähän, mutta varaan oikeuden jatkaa ennakkona teidän entisten teosten Sinun Suomen synty ja Lehtisen Tanner pohjalta toiveiden esittämistä. Rohkenen ottaa jopa tehtäväksi ”löytää viisi vikaa, esittää kuusi kommenttia ja tusina toisenlaisia tulkintoja.

Teen tämän tietäen kuinka ylistäviä mainintoja tulette saamaan. Mutta minullahan on varaa, koska kustantajat eivät ole viitsineet nähdä minun tarjoustani edes vastaamisen väärtinä. Poikkeuksen teki vain teidän kustantajanne , mutta ei jatkotarjoukseni valmista tekstiä 50 sivua, jota olisin tällaisine vaatimattomine tietoineen taustoittanut. On mukava, jos olette ottaneet runojakin mukaan, koska minun kirjassani ne olisivat olleet pääaineistona.

Terv

Teidän Seppo Väisänen  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän RistoVolanen kuva
Risto Volanen

Kiitos Seppo artikkelistasi.

Minulle Sinä olet ollut esikuva näiden asioiden avoimessa käsittelyssä jo silloin kun näin Sinut 1960 -luvulla Helsingissä uutena opiskelijana poliittisissa keskusteluissa. Valitsimme silloin omalla tavallamme demokraattiset tiet, kun vuoden 1918 tragedian romntisointi tuli äärivasemmistossa muotiin. Arvostan sitä, että olet pitänyt linjastasi kiinni noista vuosista alkaen. Olen myös sitä mieltä, että tekemäsi työt olisivat ansainneet heti merkittävän julkisuuden.

Olen samaa mieltä, että Suomessa on runsaasti erinomaista temaattista perustutkimusta vuosista 1917-1918. Ja niistä muodostuvan kokonaisuuden sekä alkuperäisaineiston kuten ajan lehdistön perustalle olen osaltani rakentanut. Normaalisti niiden olisi tullut vähitellen kansalaisten yhteiseksi tietämykseksi, mutta kuten kerrot Sinunkin julkisuuden valtavirrasta poikkeavia puheenvuoroja on sivuutettu. Julkisuuden valtavirtana taas on 1960 luvulta alkaen ollut enemmän tai väemmän Väinä Linnan Pohjntähti -trilogia, joka tärkeällä tavalla nosti esiin vuoden 1918 kärsimykset, mutta antaa yleistettynä aivan väärän kuvan tapahtuneen syistä ja taustasta.

Oma toimintani on näinä vuosikymmeninä suuntautunut toisaalle, ja vasta nyt eläkkeellä ollessani on ollut mahdollisuus ja itsenäisyyden juhlavuoden vuoksi mielenkiinto suuntatua Sinun jo pitkään selvittämiin aiheisiin. Toivon, että voin osaltani edistää kokonaiskuvan tuloa osaksi laajaa suomalaista historiatietoisuutta pitkään hallinneiden kuvien sijaan.

Käyttäjän seppovaisanen kuva
Seppo Väisänen

Kiitti ystävällisistä sanoistasi. Risto.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset