selvennyksiä

Väinö Linnan testamentti

 

Risto Volanen vs. Väinö Linna.

Risto Volanen on yhdessä Lasse Lehtisen kassa tekemässään kirjassa Kuinka vallankumous levisi Suomeen tehnyt Linnan syypääksi siihen, että tapahtumien oikea luonne, vallankumous, on salattu hänen sukupolveltaan.

Äskettäin esitettiin YLE:ssä uusinta Olavi Puusaaren ohjelma ”Käy eespäin. Kun tämä teksti on erinomaisen tärkeä paitsi Linnan näkemysten myös ajankohtaisen kiistamme takia, olen purkanut Linnan tekstin, joka on lomittain ohjelman sisällä.

Vaikutta siltä, että se ei ole luettua vaan spontaania, tosin pitkälle mietittyä puhetta. Linna on varmaan antanut tapahtumista silloisen suuren kiistan aikana ”virallisempiakin” mielipiteitä, mutta tämä on hänen vapaasti muotoilema esitys.

 

xxxx

Käy eespäin 1967

Olavi Puusaari

Vallankumouksen julistivat punaiset miksi? N 5 min.

Jonkinlaisena perusnäkemyksenä voidaan esittää, että meillä laajat alemmat kansankerrokset olivat niin vieraantuneet yhtyeiskunnasta, että he olivat menettäneet henkisen yhteyden siihen ja tämä taas johtui ensinkin siitä taloudellisesta murroksesta, jonka yhteiskuntamme oli kokenut, mutta jota yhteiskunnalliset toimintamuodot eivät olleet seuranneet. Suulakon avullahan oli tosin saavutettu yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä yksikamarinen eduskunta. Mutta tämä ei merkinnyt suuriakaan, sillä keisari piti valtaa käsissään, joten eduskunta ei kyennyt niihin uudistuksiin, jotka olisivat olleet tarpeellisia.

9

On vaikea sanoa, olisiko kansalaissota enää vuoden 17 jälkeen ollut vältettävissä, joka tapauksessa se olisi vaatinut nopeita ja radikaaleja toimenpiteitä. Suomen

työväenliike oli tuolloin kuitenkin vielä pohjaltaan vahvasti parlamentaaristen menettelytapojen kannalla, ja sitä se oli vielä syksylläkin, jolloin vallankumousta äänestäneet ylimääräisessä puoluekokouksessa joutuivat selvään vähemmistöön. Mutta kesällä tapahtunut eduskunnan hajotus vähensi yhä joukkojen luottamusta parlamenttiin. Ja uudessa eduskunnassa sen jälkeen tapahtunut vallanjakotaistelu aiheutti suurlakon. Ja tämän yhteydessä suoritetut väkivallanteot ja terroriteot aiheuttivat yhä lisääntyvää kiihtymystä.

10.30

Porvarillisella puolella oli taas niin kauan nukuttu tsaarivallan suojassa, että sen sosiaaliset asenteet olivat luutuneet ja jäykistyneet eikä se ollut kykenevä niihin nopeisiin joustamisreaktioihin, jotka siinä tilanteessa olisivat olleet välttämättömiä. Ja näin oli syntynyt kaksi tosistaan täysin poikkeavaa moraalipiiriä, ja joilla ei ollut mitään kosketusta toisiinsa.

15

Monet ihmiset uskovat, että vallankumoukset syntyvät kovin helposti, mutta minä olen kyllä toista mieltä. Vaikka tiedollisella tasolla hajaannus olisi edennyt hyvin pitkälle, niin ihmisen tiedostamaton joukkovaisto pitää yhteisöjä vielä koossa. Mutta jos hajaannus ulottuu tarpeeksi syvälle näihin vaistoihin, niin siinä tilanteessa vallankumous on mahdollinen . Ja näin oli asianlaita Suomessa vuonna 1918.

- Mutta armeija ilman siveellistä voimaa ja kuria on häviöön tuomittu.

27.

Vapaussota nimityksellä on sikäli hiven oikeutusta, että monet valkoiset todella uskoivat käyvänsä vapaussotaa ja motivoivat toimintansa näin. Mutta toisaalta se olisi edellyttänyt, että kapinalliset olisivat pyrkineet itsenäistymistä vastustamaan ja se taas ei pidä paikkansa. Alun perinhän tällä linjalla asia määriteltiin niin, että sota tapahtui venäläisiä vastaan, joihin osa kansasta liittyi, mutta todellisuudessahan asia on niin, että osa venäläisistä liittyi kansaan, toisin sanoen kapinalliseen kansaan. He kylläkin aseistivat kapinalliset, mutta varsinaisten joukkojen apu oli suhteellisen vähäinen.

Luokka-sotanimitykselläkin on oikeutuksensa sikäli, että kapinan tekijöinä toimivat alemmat kansanluokat, mutta sen kukistajina eivät taas toimineet yksinomaan rikkaat vaan hallituksen asevelvollisuuslain perustella muodostama armeija, jolla ei ollut luokkaluonnetta.

Mutta kansalaissota on asianmukaisin ilmaisi, koska se nyt ainakin pitää paikkansa ja että sitä kävivät Suomen kansalaiset keskenään.

62

Niin perussyynä on viha ja joka kutsuu pintaa ihmien henkiset primitiivireaktiot ja tämä viha taas johtui pääasiassa kapinallisten suorittamista murhista ja väkivallanteoista. Minä en usko että itse sota semmoisenaan oli niinkään suurena syynä, sillä ihmiset, jotka molemmat on aseistautuneet ja taistelevat ja kummallakin on puolustautumisen mahdollisuus, ovat toisessa asemassa kuin turvattomat ihmiset, jotenka heihin kohdistuva väkivalta herättää helposti syviä suuttumusreaktioita. Toisena syynä täytyy pitää sitä sosiaalisen statuksen järkytystä, minkä kapinallisten alueella eläneet ennen niin mahtavat joutuivat kokemaan,. Kun nöyryys yht´äkkiä muuttuu nöyryyttäjäksi, niin sielullinen sekasorto on valmis. Mutta on olemassa vielä omaehtoistakin aggressiivisuutta ja julmuutta, joka ei tarvitse edes tekosyytä vaan ainoastaan tilaisuuden, ja tämä on taas ihmisessä henkilökohtaisesti vaikuttava ominaisuus ja psykoanalyysi voi vastata paljoon tuollaisten tapausten osalta.

Kansalaissotien julmuus on yleinen asia, ja sen selittää se että ne ovat pohjimmiltaan uskonsotia, jolloin viha lähtee ihmisen koko primitiivisestä olemuksesta saakka.

Mitä taas kapinan rankaisutoimenpiteisiin tulee, niin ei voi vapauttaa vastuusta hallitusta ja sotilasjohtoa. Mikään hallitus ei tosin täysin pysty pitämään kurissa tuollaisia hajanaisia joukkoja, mutta sen velvollisuus olisi kuitenkin joka tapauksessa yrittää. Hallituksen ja sodanjohdon asenne oli väärä sen vuoksi, että he käsittivät itsensä jonkinlaiseksi sotivaksi osapuoleksi eikä järjestyksen palauttajaksi. Ja laillinen hallitus, joka palauttaa järjestystä, on kuitenkin velvollinen kunnioittamaan itse sitä järjestystä, jota se palauttaa. Vaikka rikollinen on lain rankaisuvallan alainen, on hän kuitenkin tietyssä mielessä sen suojeluksessa toisin sanoen häntä ei voi rankaista kuka tahansa ja miten tahansa. Muussa tapauksessa lain käyttäjä asettuu samaan asemaan lain rikkojan kanssa. Lait ja mieliteot ovat kaksi eri asiaa. Lain rikkojatkin ovat usein siitä selvillä, mutta lain käyttäjä ei koskaan saisi unohtaa tätä seikkaa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Voisi oikeastaan lainata sitä Linnan toistakin pääteosta. Punaisethan, joutumalla hävittyään täysin ylimitoitetun ja tuomittavan koston kohteeksi, on historia tavallaan pessyt puhtaaksi syyllisyydestä ja tehnyt heistä uhreja. Voittanut valkoinen osapuoli saa nyt muistovuonnakin kantaa syyllisyyden taakkaa tekemisistään.

Todellisuudessa kummankaan osapuolen ei kannattaisi tuntea ylpeyttä, onhan vuoden 1918 tapahtuma varsinainen häpeätahra historiassamme.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Mitenkähän olisi historia mennyt, jos Tokoin senaatti olisi kieltäytynyt hajoittamisesta, ja antanut itsenäistymisjulistuksen?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tokoi oli yhteistyössä bolsevikkien kanssa, joten ainakin itsenäisyysjulistus oli jäänyt tekemättä.

Toisaalta Tokoi olisi voinut jo tuolloin yrittää vallankaappausta Bolsevikkien avulla.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Tieteen akateemikko ( 1980 ) Väinö Linna on tässä pohdiskelussaan vuodelta 1967 hylännyt aikaisemmin käyttämänsä torpparikapina-nimityksen ja siirtynyt kansalaissodan kannalle vuoden 1918 sodasta puhuessaan.

Kovin usein lukijoilta unohtuu, että Täällä Pohjantähden alla on romaani eikä tieteellinen historiateos.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"P.S. Täällä Pohjantähden alla on romaani eikä tieteellinen historiateos."

Linnan romaani oli analyyttisyydessään murskaavan ylivoimaisen analyyttinen kuvaus, josta ei aiemmin oltu julkaistu muita kuin voittajapuolen propagandistisia näkemyksiä ja ajan hengen mukaisia "koti, isänmaa ja uskonto" ajattelun muovaamia näkemyksiä.

Linnan romaanista alkoi ajattelun uusi aikakausi.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Arto Vihavaiselta lienee jäänyt lukematta jo vuonna 1919 julkaistu romaani Hurskas kurjuus, missä F.E. Sillanpää suurta myötätuntoa ja ymmärrystä osoittaen kertoo torppari Juha Toivolan traagisen kohtalon 1860-luvulta vuoden 1918 sodan pyörteisiin ja teloituskomppanian eteen.

Romaanin objektiivisuus sai aikoinaan vastaansa voimakasta kritiikkiä. Se kun ei ollut voittajapuolen kuvausta vaan näkökulma hävinneeseen osapuoleen.

Suosittelen lämpimästi kirjan lukemista, sillä siitä puuttuu täysin Linnan kiusallisen subjektiivinen, naiivin puolueellinen näkemys.

P.S. Sillanpää sai aikanaan sitten Nobelinsa, Linna ei koskaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Romaanin objektiivisuus sai aikoinaan vastaansa voimakasta kritiikkiä. Se kun ei ollut voittajapuolen kuvausta vaan näkökulma hävinneeseen osapuoleen."

Tottakai tiedän kirjan. En muista olisinko lukenut sen tai olisinko nähnyt jonkin elokuva- tai näytelmäsovellutuksen. Sisällöstä en muista mitään, mutta minulla on siitä vaikutelma, jonka oikeellisuudesta en mene takuuseen, mutta sanon sen silti.

Minulla on sellainen vaikutelma että tämä "Hurskas kurjuus" kuten Ilmari kiannon "Punainen Viiva", tai "Ryysyrannab Jooseppi", on yläluokkainen näkemys alaluokan kurjuudesta, tyhmyydestä, osaamattomuudesta, saamattomuudesta, laiskuudesta ja juopottelusta.

Toisin sanoen kirja on tehty vahvistamaan yläluokan käsitystä itsestään jonkinlaisen inhimillisyyden edustajina verrattuna alaluokan eläimellisyyteen. Siis tyypillisesti yläluokkaisia ajatuksia ja ylipäätänsä luokkajako-ajatuksia vahvistava kirja.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #8

Ajattelin ensin olla vastaamatta , mutta vastaan nyt kuitenkin.

Sillanpää oli syntyisin äärimmäisen köyhistä oloista. Hänen isänsä oli mäkitupalainen ja äitinsä palvelija. Koti oli pieni mökki Hämeenkyrössä.

Poikkeuksellisen teräväpäisenä poikana Sillanpää sai käydä koulut ja ylioppilaana opiskeli aikansa Helsingissä, mutta luvut jäivät kesken.

Hurskaan kurjuuden kirjoitti tuolloin 30-vuotias mies, joka tunsi kuvattavansa ja molempien osapuolten mielenliikkeet ja kaiken lisäksi koki itse henkilökohtaisesti vuoden 1918 sodan.

Puolueettomana Sillanpää joutui molempien osapuolten vuorollaan pidättämäksi. Erityisellä suuttumuksella ja katkeruudella hän kuitenkin seurasi valkoisten kostotoimenpiteitä punaisille sodan lopussa.

P.S. Väinö Linnan kuvaus " torpparikapinasta" kirjassaan Täällä Pohjantähden alla on puhdasta mielikuvitusta, sillä hän syntyi vasta vuonna 1920.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #9

"Hurskaan kurjuuden kirjoitti tuolloin 30-vuotias mies, joka tunsi kuvattavansa ja molempien osapuolten mielenliikkeet ja kaiken lisäksi koki itse henkilökohtaisesti vuoden 1918 sodan."

Nooh. Sanoin käsitykseni Hurskaasta kurjuudesta tunnustaen samalla jääviyteni, kun en tällä hetkellä muista mitään kirjan sisällöstä.

Kiannon Ryysyrannan Joosepista ja Punaisesta viivasta muistan sen verran että kyseessä oli selkeä luokkayhteiskunnan kuvaus, jossa alempi luokka kuvattiin epäinhimillisenä, heitä käsitetllään nippa nappa ihmisinä, joita parempi väki katseli nenänvarttaan pitkin, naureskeli ja pilkkasi. Tämä asenne alempaa kansanluokkaa kohtaan koettiin normaaliksi, eihän sitä olisi muuten voitu julkaista. Minun mielestäni kyse oli rasismin kaltaisesta ilmiöstä.

Tuollainen yhteiskunnassa vallimmut yleinen asenne alempaa luokkaa kohtaan selittää osaltaan sekä kapinan, että myös sitä seuranneet hirmuteot, kansanmurhan, kidutukset ja nälkään tappamisen keskitysleireillä.

Jos sanot että Väinö Linna oli jäävi kuvaamaan luokkasodan aikaa, niin hän ei varmaankaan ollut jäävi kuvaamaan sota-ajan yhteiskuntaa, siis sitä mikä oli esillä Tuntemattomassa Sotilaassa.

Tuntematon Sotilas tuo esiin saman luokkayhteiskunnan kuin mikä vallitsi ennen luokkasotaa, vaikka se luokkajako oli nyt armeijan sisällä. Armeijassa upseerit edustivat herraluokkaa ja sotilaat paarialuokkaa. Näillä yhteiskuntaluokilla ei ollut yhteistä kieltä, ei yhteistä maailmankatsomusta, ei mitään yhteistä.

Koskela oli ainut lasikaton rikkonut. Hän oli upseeri joka oli lähtöisin alemmasta sosiaaliluokasta. Niinpä hän seurusteli ja tuli toimeen lähinnä alaistensa kanssa, upseeriston kieltä ja ajatusmaailmaa hän ei ymmärtänyt.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #10

Kannattaa Arto Vihavaisen näköjään lukea Tuntematon sotilaskin uudelleen.

Esimerkiksi jääkärikapteeni Kaarna oli kaikkien alaistensa ihailema sotilas, jota häntä ylemmät upseerit puolestaan välttelivät.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #11

On tullut luettua tuntematon pariinkin kertaan, mutta jo sillon nuorena. Sen jälkeen on ollut paljon muuta lukemista, niin ettei siitä tuntemattomasta ihan kaikkea enää voi muistaa. :)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Väinö Linna oli kyvykäs ainoastaan kaunokirjailijana...

Toimituksen poiminnat