selvennyksiä

1918 - Miten porvarit otti vastaan saksalaiset

 

18 Kapinan voittajien lopputunnot

Yksitoista viikkoa joutui pääkaupunki kokemaan kumouksellista hallintoa. Se päättyi saksalaisten saavuttua kaupunkiin vapauttajina huhtikuun 10. päivän jälkeen. Helsingin porvarilliset lehdet pääsivät ilmestymään jo 13.4. Uusi Suometar kutsui sitä ensi vapausnumeroksi. Lehti oli 2-sivuinen ja ensimmäisellä sivulla oli otsikoitu yli sivun: Helsinki vapautettu / Punaisten hirmuvalta kukistettu / Saksalaiset saapuneet ja täkäläisen valkokaartin avulla puhdistavat kaupunkia.

Lehti kuvaa hauskasti saksalaisen sodankäynnin konemaisen tarkkuuden: ”itsepintaisella sitkeydellä pysyi kaupunkilaisten keskuudessa kuitenkin vireillä huhu, että saksalaiset saapuvat heille ominaisella täsmällisyydellään Helsinkiin klo 12, mistä sitten saapunevatkin.”

Itse asiassa saksalaisten tuloa oli odotettu lähes koko maailmansodan ajan ja nyt viimeksi punaisen hallinnon aikana kaikkien osapuolten toimesta.

Valloittajan saama lämmin vastaanotto oli spontaani, ja tuli sydämestä. Uusi Suometar kuvaa sitä 13.4. näin: ”Kiitollisina tervehtivät sen asukkaat vapauttajia. Akkunoista heilutellaan nenäliinoja, voileipäkääröjä jaetaan, simaa ja olutta tarjotaan. Kuuluupa joissakin paikoin viiniä ja samppanjaakin saadun säästymään ja piiloutumaan tähän tilaisuuteen. Eläköön- ja hoch-huutoja kaikui heille vastaan. Vanhat setämiehet tarjoavat heille sikaareja, joita toiset heille sytyttelevät, ja naiset kukittelevat heitä kieloin ja muine kukkasin.”

Paraatikin pidettiin heti haja-ammunnan vielä kestäessä 14.4. markkeeraamaan sitä, että Helsinki ja pian Suomikin oli saksalainen.

Toki oli kapinan ajan lymyillyt suojeluskunta astunut loppuvaiheessa esiin ja ottanut oman, ylimitoitetun kunniansa kapinallisten rippeiden jahtaamisessa saksalaisten apuna. Jo helsinkiläisen ilmapiirin vuoksi oli välttämätöntä, että Mannerheim toi kuukautta myöhemmin 16.5 omat sarkatakkiset joukkonsa pääkaupunkiin muistuttamaan eliitille, kuka kantoi päävastuun maan vapauttamisesta.

Mutta ennen sitä, huhtikuun puolivälissä ei Pohjanmaasta tiedetty mitään, eikä haluttukaan tietää.

Onkin kiintoisaa katsoa autenttisten lehtien kertomaa ja niiden kuvausta tilanteesta mukaan lukien se, mitä varten oli sodittu, ja mistä oli vapauduttu! Lopputulos on yllättävä ja monelle myöskin järkytys.

En ota kantaa itse sodan nimitykseen, koska olen tehnyt sen jo Historiallisen Aikakauskirjan teemanumerossa 2/1993. Katsaukseni kuvaa sitä, missä ilmapiirissä pääkaupungissa ja maan johtavissa piireissä oli sodan aikana eletty, millaisessa kuplassa täällä oltiin. Silloin välittömät reaktiot ovat aidoimpia ja kuvaavimpia. Sittemmin tapahtuu muutosta, kun koko senaatti ja eduskunta saapuvat Vaasasta Helsinkiin ja ”vapaan Suomen” mielialat ja näkemykset pääsevät lehtien välityksellä vaikuttamaan pääkaupungissa.

US puhuu pääkirjoituksessa 14.4. Taivaltamaan lähtiessä porvarillisen lehdistön vapautumisesta. Siinä käytetään kaksi kertaa sanaa kapina ja paristi myös puhutaan vallankumousajasta.

Heksingin Sanomat julkaisi jo ensi numerossaan 13. maaliskuuta ( väärä päivä kiireessä) pääkirjoituksen. Sillä oli paljon puhuva nimi Hirmuvallan kukistuminen. Siinäkin oli vain kaksi sivua ja uutisosastossa tapahtumat oli otsikoitu kahdelle palstalle: Suuret tapahtumat Helsingissä: /

Punaisten pyövelien hirmuvallasta vapauteen./ Saksalaiset ja täkäläinen valkokaarti puhdistavat kaupunkia. Molemmissa lehdissä käytettiin siis valkokaarti sanaa, mitä nimitystä ei koettu loukkaavaksi.

Helsingin Sanomain pääkirjoituksessa mainitaan sana kapina kokonaista viisi kertaa, muuta nimitystä tapahtumista ei käytettä. Sen lisäksi sanotaan, että pian Pohjanmaan tapahtumien jälkeen ” etelää kohti tunki voitokkaasti vapauttaja-armeija. Lopulta ”huhtikuun 12. pnä koitti vapautuksen korkea hetki Helsingin kaupungin suurimmalle osalle.” Näissä sana vapautus ei viittaa missään nimessä vapaussotaan, jota nimitystä ei juuri käytetty pohjoisessa. Siellä käytettiin lähes yksinomaisesti samansisältöistä sanaa vapaustaistelu. Sen keksi muuten selailuni mukaan Ilkka-lehti.

Saksalaisten ihailulle antoi oman osansa myös HS: ”lähemmäksi pääkaupunkia painautui mahtavan liittolaisemme, suuren Saksan, voitokkaat joukot.” Uusi Suometar julkaisi oikein kaksikielisen tervehdyksenkin. Sotilaallisen avun kiitoksen lisäksi siinä annetaan kuva, että Suomi oli sidottu Saksaan kaksinkertaisin sitein. Ensiksikin ”ei ole toista suurta sivistyskansaa, jonka kanssa me suomalaiset tunnemme niin suurta hengenheimolaisuutta kuin Saksan” ja toiseksi ”Monta ei myöskään liene maata, jossa ne mahtavat teot, jotka saksalainen kunto, järjestämiskyky, aseellinen voima on nykyisessä sodassa kokonaista maailmaa vastaan suorittanut, olisivat nostaneet yhtä suuren ihailun kuin Suomessa.”

Uusi Suometar kosketteli jostakin syystä sodan luonnetta( Saksan armeija edusti koko kansaa?). ”Me olemme kuitenkin syvästi vakuutetut ja me pyydämme saksalaisia aseveljiämmekin uskomaan meitä, kun me vakuutamme, että ne suomalaiset, joita vastaan meidän ja heidän aseensa, nyt täytyy olla käännetyt, ovat harhaanjohdettuja ja tietämättömiä tämän taistelun oikeasta luonteesta.” Tämä on kiintoisa kohta, johon tulen jatkossa kiinnittämään huomiota. Mutta miksi sitten näille ”syyntakeettomille” pätkäistiin ankaria rangaistuksia valtiopetoksista, jota sanaa he eivät olleet edes kuulleet, saati sitten ymmärtäneet.

Ja sodan päämäärän määrittely päätyy lennokkaasti: ”Te ja me tiedämme, että me emme käy sotaa minkään luokan kukistamiseksi, vaan että se sota, jossa nyt suomalainen ja saksalainen veri yhdessä vuotaa, on sota yhteisen länsimaisen sivistyksemme vuosituhantisten arvojen suojelemiseksi, lähinnä Suomessa, mutta välillisesti koko maailmassa, idästä uhkaavaa anarkiaa ja kumousta vastaan.”

14.4. 2018

Seppo Väisänen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Outo sisällissota.

Siihen osallistui neljän valtion sotilaita joista yksi oli miehitysarmeija.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Oikeastaan aika tyypillinen sisällissota. Onhan nyt Syyriassakin ainakin viiden valtion sotilaita (Syyria, USA, Venäjä, Turkki, Iran).

Toimituksen poiminnat